Juuse Saros: Nouseva NHL-tähti, mutta myös tuleva olympiamaalivahti?

EDMONTON (East Side Media) Jos maalivahti Juuse Saroksen nousutrendi jatkuu ja NHL saa välinsä kuntoon kansainvälisten urheiluorganisaatioiden kanssa, forssalainen saattaa hyvinkin torjua olympialaisten jääkiekkoturnauksessa kahden vuoden kuluttua.

NHL-pelaajat eivät ole esiintyneet olympiajäällä sitten Sotshin 2014. Nyt asiat ovat nytkähtäneet hienoisesti eteenpäin: NHL sekä pelaajayhdistys NHLPA neuvottelevat aktiivisesti kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n ja Kansainvälisen olympiakomitean kanssa.

Nashville Predatorsia edustavan Saroksen kanta on selkeä.

– Olisihan se tietenkin hienoa, että jotenkin päästäisiin yhteisymmärrykseen. Kyllä uskon, että kaikki NHL-pelaajat haluaisivat varmasti lähteä olympialaisiin, Saros sanoi lauantaina (8.2.) Edmontonissa.

Tällä hetkellä Tuukka Rask ja Pekka Rinne ovat Suomen maalivahtiässät. Saroksen ja Joonas Korpisalon kaltaiset kaverit taas tekevät vahvaa tulemista. Saros, 24, on nykymaalivahdiksi varsin lyhyt, mutta hän menestyy loistavalla liikkuvuudella ja suorastaan teoreettisen tarkalla torjuntatyöllä. Hän alkaa jo haastaa joukkuekaverinsa Rinteen toden teolla.

– Totta kai, sen takia sitä pelataan, että pääsisi enemmän maalille, Saros totesi viitaten lisääntyneeseen vastuuseensa.

– Mitä enemmän pääsee pelaamaan, sitä enemmän siitä myös nauttii. Mutta tietenkin joka ilta on paikkansa ansaittava. Kovaa täytyy vaan tehdä hommia ja koettaa todistaa, että on paikan arvoinen.


Lauantaina Nashville oli menossa kohti makeaa vierasvoittoa Edmonton Oilersin hallissa. Yksi tuurimaali ja Leon Draisaitlin kaksi unelmalaukausta käänsivät kuitenkin ottelun Oilersille: 3-2. Saros myöntää, että Draisaitlin ja Connor McDavidin kaltaisten supertähtien kohtaamiseen täytyy varautua.

– Ihan tiukka peli. Kaveri sai parista ylivoimamaalista momentumia. Harmittava tappio kyllä, hyvin taisteltiin. Muuta näin päin se meni nyt. Oma pelaaminen tuntui kyllä hyvältä. Aina on joitain yksityiskohtia, joita voi parantaa. Tänään kulki, mutta harmi, ettei riittänyt voittoon.

– On se aika erilaista (pelata McDavidia ja Draisaitlia vastaan), pitää olla hyvin hereillä. Sieltä voi tulla ihan mitä vaan. Nuo kaverit pystyvät käytännössä yksin luomaan paikkoja vaikka tyhjästä. Kaikki varmaan tiedostavat, millaisia pelimiehiä he kentällä ovat.

Nashville Predators pääsi äskettäin osalliseksi NHL:ssä pyörineestä valmentajaruletista. Peter Laviolette sai potkut kuukausi sitten, ja tilalle tuli New Jersey Devilsistä tuttu John Hynes. Hynes on pyrkinyt rakentamaan Predatorsin puolustuksen uusiksi. Lupaavia merkkejä onkin jo ilmassa.

– On ollut parempaa puolustaminenkin, mutta joka päivä treeneissä kokeillaan uusia juttuja jokaiselle osa-alueelle. Nyt kaikki alkavat päästä vähän paremmin juonesta kiinni, Saros valottaa.

Oilersin komeassa kotipukukopissa Draisaitlilla riitti juttuseuraa kamppailun päätyttyä. Saksalainen tuntee arvonsa, vaikkei henkseleitä paukuttelekaan.

– Joukkue tarvitsee minua. Mutta niin se tarvitsee kaikkia muitakin. Välillä voi pelata huonostikin, mutta ainoastaan, jos pystyy palaamaan tasolleen. Nyt olikin hyvä ilta meidän ketjultamme. Ei tarvitse olla aina kaunista. Kaksi pistettä on kaksi pistettä, Draisaitl kommentoi.


Jääkiekko on tunnetusti Kanadassa valtava urheilulaji, mutta lauantaina vietettiin vielä erityistä Hockey Day in Canada -juhlapäivää. Vuosittaisen merkkipäivän teemoihin kuului Kanadan alkuperäiskansojen kunnioittaminen.

Edmontonissa tehtiin historiaa: Kiya Bruno, 14-vuotias cree-intiaani, lauloi osan Kanadan kansallislaulusta äidinkielellään. Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun O Canada kuullaan NHL-ottelussa creen kielellä. Kielen puhujat ovat Kanadassa yhtä harvassa kuin saamen taitajat Suomessa.

– Menin melkein sokkiin, kun sain tietää, että pääsen laulamaan Oilersin peliin. Olen todella onnellinen ja ylpeä, että saamme tällaista huomiota kielellemme, Kiya sanoi.

Katso video upeasta hetkestä:

Juuse Saros on liian nuori muistamaan Edmonton Oilers -dynastiaa ja sen kärkinimiä kuten Wayne Gretzkyä, Jari Kurria ja Esa Tikkasta. Läksyt on kuitenkin luettu.

– En ollut vielä elossa, kun he täällä pelasivat, mutta kyllä sen huomaa, että he ovat edelleen merkittäviä nimiä ja isossa huudossa, Saros jutteli pelin jälkeen.

– Tietenkin suomalaisittain on hieno juttu, että Jari ja Esa tuntuvat vieläkin olevan legendoja tässä kaupungissa.

Edmontonin suuruuden aikoina (viisi Stanley Cupia vuosien 1984 ja 1990 välillä) maalivahtilegendoiksi nousivat erityisesti Grant Fuhr ja Bill Ranford. Saroksen idolit tulevat kuitenkin pari pelaajasukupolvea nuoremmasta kaartista.

– Ihan aluksi esikuva oli Marc-Andre Fleury. Pittsburghin aikaan tykkäsin seurata hänen näyttävää pelityyliään, ja näyttävät olivat varusteetkin. Hieman myöhemmin tuli tarkemmin seurattua Pekka Rinnettä ja Tuukka Raskia, kun he nousivat NHL:ään, Juuse kertaa.

Kuluvalla kaudella Rinne on startannut Nashvillen maalilla 31 ottelua ja Saros 23. NHL:ssä Predators on niukasti pudotuspeliviivan alapuolella. Kanadassa joukkue pelaa vielä Vancouver Canucksia vastaan, mutta sen jälkeen kymmenestä ottelusta on kahdeksan kotona.

PASI TUOMINEN, EDMONTON
Twitter