Ei tullut klassikkoa…
"Oviella" ja Capitalsilla on vielä paljon mietittävää.
Aleksandr Ovetshkinin ja Sidney Crosbyn ensimmäistä kohtaamista melkein vuoteen hehkutettiin kunnolla.
Odotin itsekin matsia kuin kuuta nousevaa. Ikimuistoista siitä ei kuitenkaan tullut.
Lähetin akkreditointipyynnön NHL:n toimistolle maanantaiaamuna juuri kun Bruce Boudreau oli saanut Capitalsista kenkää. Ajattelin pressiboksin olevan aivan täyteen ammutun, mutta kyllä sieltä paikka pienen maan edustajallekin onneksi löytyi.
Itse asiassa Washingtonin Verizon Centerin pressiboksissa (normaalitilanteessa noin 120 paikkaa) oli aika väljää. Myös katsomossa näkyi yllättävän paljon tyhjiä penkkejä; Pittsburgh on Philadelphian ja NY Rangersin ohella kaupungin vihatuimpia jengejä, joten oudoksua tätä sopii.
Matsin alku lupasi toki hyvää. Tunteet kaukalossa olivat pinnassa. Caps taklasi hullun lailla, ja Oviellakin oli viisi hittiä tilillään jo ekan erän päätteeksi.
Capsin pakki John Erskine puolestaan lähti koston tielle. Hän haastoi tappeluun Arron Ashamin, joka aiemmin tällä kaudella häpäisi Jay Beaglen. Nyt Asham sai maistaa jään pintaa ja Erskine hetkellistä kansansuosiota. Matsin jälkeen Capsin päävalmentaja Dale Hunter myönsi, että kyseessä oli vastaus Asham-Beagle -tappeluun.
Hunter piti huolen, etteivät Crosby ja Ovetshkin olleet yhtä aikaa kaukalossa. Crosbyn ketjua vastaan pelasi käytännössä poikkeuksetta Capsin vauhdikas ja tiukka kolmikko Ward-Laich-Chimera. Se ei ole mikään puhdas jarruketju. Hunter varmaankin pitää ketjun koossa, ja siltä voi odottaa Capsin kannalta hienoja juttuja tulevissa otteluissa.
Toinen erä oli melko tapahtumaköyhää peliä. Huonoksi sitä ei sovi haukkua, sillä köyhyys johtui ennen kaikkea siitä, että kentällä olivat samantyyliset ja erittäin tasaväkiset joukkueet.
Sid ja Ovie olivat samaan aikaa jäällä oikeastaan vasta kolmannen erän viimeisellä minuutilla. Kohokohdaksi nousi, kun Sid kertaalleen vei Ovien kuljettaman kiekon… se siitä. Pens voitti 2-1.
Caps on hävinnyt molemmat pelit, joissa Dale Hunter on ollut ruorissa. Identiteetti onkin melko täydellisesti hakusessa. Boudreaun kaudella pelattiin ensin hyökkäävää lätkää, josta ei fireworkseja puuttunut. Playoff-pettymysten jälkeen siirryttiin huomattavasti puolustavampaan filosofiaan. Hunterin ekoissa matseissa ollaan taas pelattu räiskyvää rymykiekkoa: Caps esitti Pittsburgh-pelissä yli 40 tööttiä, joista Ovie vastasi peräti kymmenestä. Mutta kun joukkue sai toisaalta aikaiseksi vain 17 laukausta (Ovie yhden) kohti Marc-Andre Fleurya, voi tyylin kyseenalaistaa huoletta. Oikeanlaisen konseptin on löydyttävä. Siihen Hunterilla on ennen playoffien alkua kuitenkin monta kuukautta aikaa.
Penguinsin kopissa oli ottelun jälkeen riehakas tunnelma. Jätkät riehuivat vielä lehdistön tullessa sisään. Pöydällä oleviin pahvimukeihin oli kaadettu voitonbisset, mutta ne eivät näyttäneet oikein tekevän kauppaansa.
Suurin osa Pens-pelaajista sai olla rauhassa, sillä melkein kaikki toimittajat olivat rykelmänä Crosbyn ympärillä. Hän oli hyvin tyynen oloinen, eikä tuntunut olevan moksiskaan jatkuvasti saamistaan buuauksista. Sid tyytyi toteamaan (valehtelemaan), että kyllä Washingtonin yleisö on vastustajaa kunnioittava, vaikka ääntä kovasti pitääkin.
Maalintekijä Chimera ja Ovetshkin olivat suosituimmat haastateltavat Capsin kopissa muutaman askelparin päässä. Ovie korosti, että Caps tulee vielä, jos peli jatkuu samanlaisena.
Lue lisää tekemästäni jutusta MTV3:n NHL-sivuilla.
(2.12.2011)
