Kauden kauheinta kiekkoa
Antti Niemi ei onnekseen joutunut osalliseksi hirvittävästä NHL-näytöksestä maanantaina.
Boomtown Ratsin takavuosina lanseeraama kysymys “Tell me why I don’t like Mondays” sai yhden vastauksen lisää Washington Capitalsin isännöidessä San Jose Sharksia Verizon Centerissä 13. helmikuuta.
Ottelu oli taatusti huonoin tällä kaudella näkemistäni; kovin kova yllätys se ei kuitenkaan ole, sillä vastakkain oli kaksi väsynyttä tiimiä.
San Josen Antti Niemi ei onneksi joutunut askiin. Torjuntahommissa oli Thomas Greiss. Se oli arvattavissa, sillä Niemi pelasi St Louisissa vain vajaa vuorokausi aikaisemmin, ja Sharks saapui pääkaupunkiin vasta kahden aikaan aamuyöllä.
Greiss poistuikin ensimmäisenä maanantain aamujäiltä – vanha kunnon NHL-perinne, jonka perusteella voi arvioida, kumpi illalla pelaa.
Niemi päätti tulla jäälle – veskareiden lisäksi aamujäille osallistui vain kentällisen edestä skatereita – ja viihtyikin kaukalossa yllättävän pitkään. Hän treenasi erityisesti sivuttaisliikettä ja maalin takana mailalla pelaamista. Laukauksia hän ei ottanut vastaan, vaan piti koko ajan neuvoa apuvalmentajan kanssa.
Antti ei ollut kovin hyvissä fiiliksissä, kun kävin moikkaamassa häntä aamujäiden jälkeen. Mainion tammikuun jälkeenhän Niemen tuloskunto on ollut omaan tasoon nähden vaatimaton.
- Voittoja tarvitaan. Liian usein on tullut takkiin viime aikoina. Tiukkoja pelejä on ollut paljon, Antti sanoi.
Juttelimme suomalaisveskarin kanssa lisäksi San Josen valmiuksista pudotuspeleihin sekä Antero Niittymäen epäonnisesta kohtalosta.
Silloin tällöin tapanani on ollut vähän arvioida eri NHL-jengien pressiosastojen toimintaa. Toiminta on aika kirjavaa, kun ajattelee, että jengit ovat tavallaan vastuussa koko liigalle, ja siinä mielessä käytäntöjen pitäisi olla tasalaatuisia. Sharksin tapauksessa on ilo jo toiseen otteeseen kehaista pressityyppien toimintaa. Tom Holy ja Scott Emeritt hoitivat taas asiat niin, että toimittaja oli koko ajan ajan tasalla ja työt sujuivat vaivatta. Thanks, guys!
Tekemäni Antti Niemen haastattelun voit lukea Iltalehdestä lähipäivinä, todennäköisesti keskiviikkona.
Peliajatus kadoksissa
Ja sitten siihen maanantai-illan kauheaan otteluun. 60 runkosarjaottelun pahamaineinen raja alkaa olla todella lähellä, ja siinä vaiheessahan monen joukkueen suoritustaso laskee dramaattisesti pudotuspelihaaveiden mentyä.
Sharks ja Caps eivät tosin siihen kategoriaan kuulu. Molemmilla on työ ja tuska saada tavoitellut lähtöasetelmat pleijareihin. San Jose hakee divisioonavoittoa, jonka se ottanee, mutta toisaalta myös paikkaa konferenssin ykkösenä tai kakkosena.
Caps sen sijaan saa alkaa olla jo tosissaan huolestunut tilanteestaan. Iso syy surkeisiin peliesityksiin on tietenkin sillä, että jengistä puuttuu loukkaantumisten takia kaksi tosikovaa kaveria, Nicklas Bäckström ja Mike Green.
Se ei todellakaan anna perusteita viime otteluiden esityksille. Maanantaina ajatusta ei ollut ensinkään, pelaajat tekivät erityisesti maalipaikoissa älyttömiä ratkaisuja, Ovetshkinilta karkasi kiekko noin sata kertaa ja kolmosveskari Braden Holtby imi kaiken mahdollisen. Capsin tekemät maalitkin (peli muuten päättyi Sharksille 5-3) menivät oikeastaan kaikki Greissin piikkiin.
Ei sillä, että Sharks olisi hyvin pelannut. Normaalisti pakkien parhaimmistoon kuuluva Brent Burns oli koko ajan liemessä ja saa tekemällään maalilla vain osittain anteeksi. Patty Marleau luisteli kuin märässä sementissä, mutta teki jollain ihmeen tavalla kaksi (!) maalia.
Joe Pavelski ei ole liigan supertähtiä, mutta San Joselle hän on ollut monta kertaa kullan arvoinen tiukoissa paikoissa. Nyt hän oli pelastava enkeli tehoilla 2+2. Myös Joe Thornton pelasi hyvin – hänen kahteen suuntaan pelaamistaan ei ehkä arvosteta aivan riittävästi. Hän on loppujen lopuksi varsin kova luistelija. Tulee aika paljon mieleen Otto Janecky, joka ei välttämättä näyttänyt kaukalossa nopealta, mutta muutaman kovan potkun jälkeen maisema vaihtui ja rivakasti. Tosin Otto ei ehkä tehnyt alaspäin aivan yhtä rajusti töitä…
Trade deadline ja pleijarit odottavat
Capsilla on käsillä todella vakava peiliin katselun hetki. Annetaanko tämän kauden mennä vai yritetäänkö rakentaa Stanley Cup -ehdokas täksi kevääksi? Siirto-deadline lähenee, ja esimerkiksi Aleksandr Seministä saisi vaihdossa parikin mittatilauspelaajaa. Mutta haluaako kukaan playoff-floppina tunnettua venäläistä? Tärkein seikka on kuitenkin Bäckströmin ja Greenin kuntoutuminen. Jos he eivät tällä kaudella palaa täyteen vireeseen, lienee järkevintä siirtää Cup-haaveet ensi kaudelle. Kiirettä ei ole, sillä parhailla pelaajilla on vielä todella monta hyvää pelivuotta edessään.
Sharksilla sen sijaan on hyvä paketti. Löytyy todella kokeneita, arvonsa näyttäneitä pelaajia (Thornton, Marleau, Boyle) ja toisaalta nuorempia, nälkäisiä kavereita (Couture, McGinn, Burns). Kun vielä Niemi nousee takaisin tasolleen ja ennen deadlinea tehdään ehkä yksi-kaksi räätälöityä treidiä, on kaikki omissa käsissä.
(14.2.2012)
